keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Uus lelu

Oonhan tässä jo muutamasti ehtinyt voivotella kannettavan hajoamista ja pohtinut ostaisinko uuden ja mitä vanhan korjaaminen maksaisi. Nyt sitten tartuin viime perjantaina tuumasta toimeen ja astelin Giganttiin, mistä jäi sitten käteen uus tablettimallinen tietokone plus ulkonen kovalevy, minne mahtuu sitten tallentamaan kuvia sun muuta.

Harkitsin pitkään ostanko nyt sitten uuden kannettavan vai ostanko tabletin ja vertailin niitä, mutta onneksi löytyi tällainen "välivaihe". Tämä siis menee tablettina, mutta myös tietokoneena ja kätevää, kun saa lisättyä näppäimistön, joka toimii samalla suojana näytölle. Mukana tuli myös Office-ohjelmat, joten pääsee tekemään Power Pointejakin tuosta vaan. Toisaalta eipä niitä enää tule tehtyä, kun koulutkin on käyty, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ainakin perus Word löytyy kirjottamiseen.

Koneessa on vaan 64 Gt muistia, joten ulkonen kovalevy on ihan jees. Sen ajattelin muutenkin ostaa, että saa sinne kaikki tärkeimmät ainakin talteen siltä varalta, että kone hajoaa - sitä kun ei koskaan tiedä. Tässä ulkosessa kovalevyssä on niin sanottu skydrive-toiminto eli kun kiinnitän siihen kotona nettipiuhan, niin pääsen sen sisältöön käsiksi mistä vain, kunhan vain netti löytyy. Tilaakin on 2 TB, ei siis tila lopu heti kesken.

perjantai 25. lokakuuta 2013

"Sininen" reitti

Aamupäivällä käytiin Miran kanssa siellä salaisessa metsässä, mistä viimeksi puhuin. Saatiin tallustella neljästään ja koirat pääsivät juoksemaan vapaana. Roni nauttii jälleen hurjasti, kun pääsee vapaana juoksentelemaan ja varsinkin, kun on paljon keppejä tarjolla. Mukaan tarttui tietysti ne suurimmat ja haastavimmat. Wäinö koitti kovasti pysyä Ronin perässä ja selvitä vesiesteistä. Kerran taisi pikkunen hypätä vesilätäkköönkin, kun oli sopivasti heinien takana piilossa :D Roni tietysti ketteränä loikannut sen yli. 

Polku haarautui melkein jo alkuvaiheessa ja mentiin tällä kertaa "sininen" reitti. "Punainen" reitti taitaa mennä jollekin järvelle tai lammelle tai ainakin jollekin lätäkölle, joten sinne ens kerralla. Toivottavasti on vähän pitempi reitti, kuin tänään tarpomamme reitti. 

Kuivana pysyin, kun oli kumpparit jalassa! :)



Tästä lähti meidän metsäpolku ja koirat vipelsi jo edellä.

Wäinö vauhdissa

Tällaselle aukealle tultiin...
.. ja siellä oli paljon ihania keppejä ja tilaa juosta!
Kuvausyrityksiä Ronista, aina yhtä mahdotonta ;)

.
Hepuli ja pikkukaveri yrittää pysyä perässä!

Wäinölle aivojumppaa, mistä kiertää vesieste?

Tyylikkäästi pylly korkeuksissa



.
.

.

.

.

.

.

.

Mun mussukat <3

.

.

.

Eikö jo lopeteta tää seisominen? :D



Kuvia tuli  taas ihan reippaasti nappailtua. Vaikee valita, mitä laittaa tänne, joten kuvia tuli paljon ja joka kulmasta! Kiitos Miralle kuvaamisesta :) Ens kerralla katsastamaan "punainen" reitti :)


torstai 24. lokakuuta 2013

Musiikkia korville - pitkästä aikaa

Istahdin koneelle ajatuksena kirjoittaa pientä päivitystä blogiin - pitkästä aikaa. Sen tein, mutta jäin sen jälkeen vielä istuskelemaan oikeastaan tekemättä mitään - havahduin rentoon tunnelmaan, jonka mukava musiikki toi tullessaan. 

Äsken blogia kirjoittaessani satuin laittamaan kuulokkeet korville ja laittamaan musiikkia soimaan. En ole pitkään aikaan kuunnellut musiikkia näin omassa rauhassa - M jo nukkumassa ja koirat nukkuu vierellä lattialla. Ennen musiikki oli lähes välttämätöntä minulle - jos ei uni tullut, laitoin musiikin soimaan taustalle ja joskus jopa lauleskelin ja lopulta nukahdin - minne vain meninkin, mukana oli mp3/ipod/puhelin, jossa musiikkia. Nykyään ei oikeastaan enää ole tällaisia tilanteita. Tuntuu, että ennen oli enemmän aikaa vain olla ja nauttia tästä hetkestä. Mennä ulos kävelylle, olla omissa ajatuksissa ja kuunnella musiikkia. Tai koulumatkalla bussissa laittaa laput korville ja syventyä omiin ajatuksiin ulkomaailman äänten kaikotessa musiikin taustalle. 

Nykyään harvoin näitä tilanteita enää on. Töihin mennessä tottakai kuuntelen radiota ja joskus kotona jotain touhatessa saatan laittaa tv:stä musiikki-tv:n päälle, mutta ei se ole sama asia kuin itsevalitsemat biisit, jotka luo tietynlaista tunnelmaa.


Muista nauttia hetkistä, jolloin olet yksin. Kuuntele vaikka musiikkia ja ole vain - niin mä teen - pitkästä aikaa. :)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Salainen metsä

Maanantaina sain vihdoin vaihdettua autoon renkaat. Menin heti aamusta Bilmanille, eikä tarvinnut odotella kuin tunnin verran, niin sain jo auton takaisin. Siitä suuntasin takaisin kotiin hakemaan koirat ja lähdettiin kaverin kanssa pitkästä aikaa lenkille. Kaverillani on sekarotuinen ihanan vilkas Ira-koira! :) Kivan lenkkeilyn jälkeen mentiin vielä kaverin luo kuumalle kahvikupposelle.






Roni - Wäinö - Ira





Illalla mentiin vielä kahdestaan Wäinön kanssa pentukurssille Maalahteen. Wäinöstä huomasi alkuun pienehkön jännityksen, mutta kyllä se siitä helpotti jo tunnin puolessa välissä. Harjoiteltiin katsekontaktia, jonka Wäinö jo jotenkuten osaa. Haastetta Wäinölle saatiin kääntymällä ympäri niin, että joutuu itse hakemaan kontaktia. Kun katsekontakti onnistui kohtuu hyvin tein välillä seisomisharjotteluja. Meinasi mennä pelkäksi istumiseksi, mutta lopulta tajusi, että halusin nyt seisottavan ja meni jopa yllättävän hyvin. Vähän seistessäkin hakee katsekontaktia, mutta aika hyvin meni kun itsekin katsoi omaan käteen, niin Wäinönkin katse siirtyi sinne. Heti namia vaan palkaksi, että menee perille, milloin tekee oikein! :) Lopuksi otettiin vielä luoksetulo kerran.... voih, Ronin kanssa se aikoinaan meni niin paljon paremmin. Wäinön kanssa saa kyllä tosissaan harjotella luoksetuloa. Wäinöllä on niin oma pää.. jotenki se pitää saada innostettua tulemaan luokse. Tietysti metsälenkit sen kanssa kahdestaan  vois olla myös hyvä, kun voi mennä piiloon välillä. Jos Roni on mukana, niin Wäinö hakee siitä aina turvaa, onhan se helppoa seurata vaan toista. Hyvä puoli Wäinön koulutuksessa on se, että hän on kovin hulluna herkkuihin! Roni kun taas ei yhtä paljon piitannut herkuista.. 

Kaveri laittoi viestiä, että 2.11. olisi Kauhajoella Match show. Sillon ollaan menossa mökille, mutta ainakin voisi harkita menevänsä aamusta vähän treenaamaan Kauhajoelle. On se kuitenkin aina eri asia kotona tai muissa tutuissa tilanteissa, kuin itse näyttelyssä. Vierellä ravaamistakin pikkusen saa vielä harjotella, pukkaa tulemaan iloloikkia väliin! :) Onneksi vielä menee kuitenkin hetken aikaa ennen kuin tulee ihan virallisia näyttelyitä. Mahdollisimman paljon vain mätsäreihin osallistumista niin meidän poika on ihan priima sitten virallisissa näyttelyissä ;) Tavotteet korkeella! (Ei yhtään tietenkään paineita tuo kasvattajan odotukset, kun pentu niin lupaava! :D )


Mira, joka bongailee aina kaikenlaista, on löytänyt salaisen metsän, mikä ajateltiin käydä katsastamassa huomenna aamusta. Jännityksellä odotellaan, mitä meillä on vastassa. Reittiohjeet oli kuitenkin aika yksinkertaset ;) 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Seinäjoen kv-näyttely

Lauantaina päästiin Miran ja siskon koiran, Bacchuksen, kanssa ehjin nahoin Seinäjoen kv-näyttelyyn. Sisko oli harjaillut ja trimmaillut edellisenä päivänä Bacchuksen, joten ei tarvinnut kuin harjailla ja pörrötellä turkkia. Bacchuksella on vasta vähän kokemusta näyttelyistä ja jännätessä alkaa välillä haukututtamaan. Kohtuu nätisti poika kuitenkin oli eikä ainakaan junnujen kilpailuluokassa vielä kovasti haukuttu. Tuloksena olikin ERI JUK2 SA. Odoteltiin vuoroa paras uros kehään ja odottelusta turhautuneena Bacchus päätti purkaa turhautumista haukkumalla. Ei nyt yhtä pahasti haukkunut niinkuin meidän Roni tapaa tehdä, mutta vähän kuitenkin ja se varmasti vaikutti tuomarin valintaan, eli ei sijoittunut enää paras uros kehässä. Mutta Bacchuksen sijoitus toiseksi omassa luokassaan oli huippusaavutus! :) Onhan hän niin komea nuori mies! Mira vei Bacchuksen kehään ja mä koitin hoitaa harjailut parhaani mukaan. Bacchuksen korva oli aika sitkeä tapaus. Koitettiin sitä taitella ja tehdä kaikenlaista, mutta aina se onnistui vähän nousemaan.



Mira ja Bacchus 13kk

perjantai 18. lokakuuta 2013

Ylä- ja alamäkiä

Arvata saattaa, että kyse taas meidän Roni-koirasta. Vointi oli palautunut kohtuu normaaliksi, kun vatsan kanssa ollut ongelmia haiman vajaatoiminnan takia, mutta.. nyt sitten rakas Roni keksinyt itsellensä vatsataudin. Jotenkin tuntuu, että Ronin kanssa noita vastoinkäymisiä löytyy. Ehkä sitten sillä tavallista herkempi vatsa ja mistä tietää onko vastustuskykykin huonompi hvt:n  ja huonon syömisen takia. Keskiviikkona illalla oli kuulemma jotakin syönyt lenkillä ja torstaina sitten oksenneltiin, eikä ruokakaan pysynyt sisällä. Tänään töiden jälkeen pysyi jo piimä ja vähän riisiä sisällä. Senkin söi ihan itse, eikä tarvinnut avitella, niinkuin normaalisti. Taisi olla jo vähän nälkä sen oksentelun jälkeen.

Ongelmana tässä syömisen aloittamisessa taas se, kun annetaan pieniä määriä usein, niin väkisinkin tulee pohdittua, että kuinkas sitä haimaa annetaan sitten. Laitanko vähän joka ruokaan vai antaako ensin pieniä määriä ja kun ruoka rupee menemään alas niin sitten antaa haimaa. Näin eläinlääkärillä hoitaja neuvoi, kun soittelin opastusta. Maitotuotteilla kokeilla alotella, kun Roni piimään tottunut ja vähän riisiäkin voi laittaa joukkoon. Kun ruoka rupee maistumaan paremmin, niin sitten laittaa haiman entsyymi -pulveria. 

Ehkä tästä meidän pienokaisesta, Wäinöstä, tulee vielä joku päivä teräsfaari, kun vetää kaiken mahdollisen tuolta maasta. Nytkin lumen tultua syö takapihalla koko ajan jotain, pääosin nyt oon nähnyt syövän lunta. Sekään ei tietenkään hyvä, mutta mielummin sitä, kun koiranpaskaa. Toisaalta vaikea tietää, kun suu käy koko ajan, että onko siellä suussa lunta vai jotain muuta sopimatonta. 

Olin muuten saanut Ronin painon 16,6 kilosta nousemaan 19,5 kiloon. Nyt en edes uskalla ottaa poikaa puntarille vaa'an lukeman pelossa. Jos nyt ensin sais jotain pientä menemään alas ja ehkä illalla tai viikonlopun aikana punnita. 

"Hauskaa" tässä on vielä se, että olen muutaman päivän ajan yrittänyt mennä vaihtamaan talvirenkaita, mutta Bilmanille järkky jonot aina kun oon sinne mennyt. Nyt Sitten Ronille tuli tämä ripuli ja siskon koiran oli vähän niinkuin tarkotus tulla tänään meille, kun huomenna viedään kaverin kanssa sitä koiranäyttelyyn. Aamulla lähdettävä ajoissa, kun kesärenkailla matkassa. Ei oikeen asiat tunnu menevän nappiin! :D Ehkä tästä eteenpäin vois sitte alamäen tilalla olla vaikka noususuunta. Ehkä haetaan siskon koiralle ykkössija näyttelystä ;)

Jotain mukavaakin. Wäinö kasvaa ja voi hyvin (ainakaan ei toistaiseksi oo saanut samaa vatsatautia kuin Ronilla). Maanantaina alotellaan sen kanssa pentukurssi. :)

Tässä vielä kuvia viimeseltä viikolta koirien touhuista. 


Vasemmalla Roni pian 2v ja oikealla Wäinö 18viikkoa, kalenterikuukausina vähän päälle 4kk :)





Lenkkeilemään menossa. Pojat valppaina! 

Wäinö ja Roni auttoivat kovasti haravoinnissa.

Tai ainaki jälkeenpäin auttoivat levittämään lehtiä..


Wäinö lähettelee terveisiä ja toivottaa hyvää viikonloppua!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Fallen leaves

Maanantaina kävin koirien kanssa metsälenkillä ennen yövuoron alkamista. Sitkeesti ne hirvikärpäset pysyttelee täällä.. löysin kuitenkin vaan kaks, syynä ehkäpä puoleensavetävä musta pipo. Tässä muutama laadukas kuva vauhdikkaista koirista ja metsästä. Metsään ei oikeen aurinko paistanu, vaikka ihan hieno ilma olikin.

Wäinö 16 viikkoa ja vähän päälle. 

Vauhdikkaat keppileikit











Eilen kävin yövuoron jälkeen aamulla koirien kans pihalla ja oli pakko ottaa pari kuvaa, ku oli niin hienon väristä! Aurinkokin näyttäytyi, kunhan ensin sumu hälveni.

Töistä tullessa oli vielä sumusta, sai ajaa tikut silmillä ettei nukahda!









Luin eilen Sylvia Dayn Crossfire-trilogian kolmannen kirjan loppuun. Oli sekin aika koukuttava. Nyt voisin ottaa tehtäväkseni villasukat, vähän jo alottelin yhtenä yövuorona kutomaan. Niistäki kuvia tänne myöhemmin, kun saa sukkaa eteenpäin. :)