torstai 19. helmikuuta 2015

Vaatekaapin odottelua

Viime viikolla käytiin M kanssa töiden jälkeen Ilmajoella Lähdesmäen liikkeessä katselemassa erilaisia kaappeja. Ollaan jo niin kauan etsitty, pohdittu ja mietitty, millainen kaappi halutaan meidän makuuhuoneiden väliin, että nyt kaivataan jo edistystä. Ei tarvinnut kauaa miettiä, tilataanko mittatilauksella, maksoi mitä maksoi. Valittiin itse sisältö ja liukuovien materiaali. Nyt saadaan ainakin sellainen kuin halutaan ja juuri huoneen levyinen eli 297 cm leveä. (Edelleenkään en ymmärrä, kuka edes suunnittelee 297 cm levyistä huonetta, kun ei siihen löydy kaappia kuin teettämällä.) Kaapin luvattiin tulevan meille joko viikolla 9 tai viimeistään vk 10. Sopivasti vapaata viikon 9 lopulla ja vk 10 lomaa. En malta odottaa, että päästään kokoamaan sitä!! :)) <3 Kuvia tulee sitten, kun kaappi on saatu koottua.

Sitten saa miettiä, millaisia tapetteja laitettaisiin makuuhuoneiden seinille! :) Ihan hauskaa tämä remointointi, vaikka hidasta puuhaa onkin.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Notski ja makkaraa



Eilen päätettiin Miran kanssa lähteä Kuniin reippailemaan. Kerran ollaan aiemminkin käyty siellä. Sieltä löytyy hyvät polut ja vaihtoehtoisia reittipituuksia. Tai ainakin kesäisin polut ovat hyvässä kunnossa, tänään jouduttiin välillä tarpomaan syvässä lumessa. ;) Aiemmin ollaan menty lyhyempi reitti, mutta tällä kertaa mentiin pisin reitti, joka oli reilu 11 km pituinen. Taukoineen saatiin reissuun kulumaan kevyet 5 tuntia! Meillä oli repussa tietysti eväät ja kuivat halot mukana, eli lisäpainoa tuli sopivasti. Onneksi paluumatka tuntui kevyemmältä.











Pojat liikkui lähes koko viiden tunnin ajan, joten uni on hyvin maistunut kotiin päästyä. Päikkärit olis mullekin maistunut "raittiinilmanmyrkytyksen" jälkeen, mutta nyt täytyy lähteä  jo yövuoroon! :)

.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Aihetta aktiivisuusrannekkeelle?

Aktiivisuusrannekkeita on tuntunut näkyvän joka toisella vastaantulijalla. On taitanut olla aika suosittu joululahja. En tiedä olisiko itsenikin hyvä sellainen hankkia, ehkä tulisi liikuttua enemmän. Lenkillä on tietysti tullut jonkun verran käytyä, kun on kaksi koiraa, mutta salille en ole eksynyt.

Ajattelin aloittavani vuoden aktiivisesti, mutta kuinkas kävikään. Salilla olen käynyt tasan kerran ja se oli tutustumispäivä WAW Wellnes planetille, salille jossa ennen olin jäsen. Loppuvuodesta sain S-tiedotteen mukana kaksi liikuttava lahja -kuponkia. Toinen niistä oli Easy fitille (5 ilmaista kuntoilukertaa) ja toinen lady linelle (3krt). Easy fitillä kävin tutustumassa, mutta siellä olisi pitänyt käydä toimiston aukioloaikoina eli 15-19, ja silloin on tietysti eniten porukkaa salilla. Siellä vieraillessani paikka kuhisi ihmisiä ja päätin jo heti, etten aio käydä siellä. Tykkään käydä salilla, kun ei ole liikaa porukkaa ympärillä, enkä tosiaankaan jaksaisi jonotella laitteisiin. Lady linelläkin kävin tutustumassa ja aktivoin kortin, mutta aikaa oli vain 1,5 viikkoa käydä siellä ja työvuorot menivät ristiin. Kun olisi ollut aikaa oli todella hyviä tekosyitä jättää menemättä.

Onneksi meidän töissä on kuntosali, joka on ilmainen työntekijöille. En ymmärrä, kuinka en ole aiemmin tullut ajatelleeksi sitä. Olen aktivoinut leimasimeni, joten nyt mullakin on lupa mennä sinne. Vielä en ole käynyt tutustumassa salin laitteisiin, mutta ainakaan ei tarvitse ottaa paineita salilla käymisen suhteen, eikä maksaa turhasta. Työkaverin mukaan siellä on jonkin verran laitteita ja lisäksi painoja/kahvakuulia. Jonkinlaisen kahvakuulatreenin siellä ainakin pystyisi tekemään. Sali on auki muistaakseni 5-23, joten sinne ehtii hyvin ennen töitä tai töiden jälkeen. Seuraavaksi siis sitä testailemaan.

Olisikohan aktiivisuusrannekkeesta kuitenkin hyötyä?

Muisto


Iskä on kerännyt sieniä ja alkaa paistaa niitä. Kamala haju kumpuaa keittiöstä ympäri taloa. En tiedä, minne pääsisin tätä sietämätöntä hajua pakoon. Yritän paeta huoneeseeni ja piiloutua peittojen alle, mutta sekään ei auta.


 
Yllä oleva muisto minulla on sienistä ja niiden valmistamisesta. Tänään paistoin ensimmäistä kertaa itse sieniä. En ole ikinä pitänyt niistä, mutta joitakin sieniä olen syönyt kastikkeen muodossa. Kesällä grillissä käyneitä pekoniin käärittyjä herkkusieniä on myös tullut syötyä. Tänään paistoin jo keitetyt ja suolatut sienet pannulla sipulin kera. Maistoin muutaman sienen ja maistui yllättävän hyvältä. Hajuakaan en juossut pakoon, vaan oikeastaan tuoksui ihan hyvältä. Niin sitä kaikkeen tottuu. En tyytynyt pelkkiin paistettuihin sieniin - tein kastikkeen, jota söin riisin ja kasvisten kera. Nams, oli yllättävän hyvää - ja tietysti halpaa ruokaa! Uskaltautuisikohan sitä tänä vuonna itse sienestämään?  Sienet muistuttavat niin paljon toisiaan, etten ymmärrä, kuinka joku voi tunnistaa sienet toisistaan! Onneksi netistä löytyy kuvia ja ohjeita niiden valmistamiseen.
 
Nämä sienet löytyi mummun pakastimen kätköistä. Iskä oli ne keräillyt joskus ja mummu keittänyt ja suolannut ne valmiiksi. Sienet päätyivät annospusseihin ja pakkaseen odottelemaan. Täytyypä kysyä olisiko siellä vielä lisää näitä. En yhtään muista, mitä sieniä nämä nyt olivatkaan, vaikka mummu siitä mainitsikin.



 Pieni muisto iskästä