tiistai 3. helmikuuta 2015

Muisto


Iskä on kerännyt sieniä ja alkaa paistaa niitä. Kamala haju kumpuaa keittiöstä ympäri taloa. En tiedä, minne pääsisin tätä sietämätöntä hajua pakoon. Yritän paeta huoneeseeni ja piiloutua peittojen alle, mutta sekään ei auta.


 
Yllä oleva muisto minulla on sienistä ja niiden valmistamisesta. Tänään paistoin ensimmäistä kertaa itse sieniä. En ole ikinä pitänyt niistä, mutta joitakin sieniä olen syönyt kastikkeen muodossa. Kesällä grillissä käyneitä pekoniin käärittyjä herkkusieniä on myös tullut syötyä. Tänään paistoin jo keitetyt ja suolatut sienet pannulla sipulin kera. Maistoin muutaman sienen ja maistui yllättävän hyvältä. Hajuakaan en juossut pakoon, vaan oikeastaan tuoksui ihan hyvältä. Niin sitä kaikkeen tottuu. En tyytynyt pelkkiin paistettuihin sieniin - tein kastikkeen, jota söin riisin ja kasvisten kera. Nams, oli yllättävän hyvää - ja tietysti halpaa ruokaa! Uskaltautuisikohan sitä tänä vuonna itse sienestämään?  Sienet muistuttavat niin paljon toisiaan, etten ymmärrä, kuinka joku voi tunnistaa sienet toisistaan! Onneksi netistä löytyy kuvia ja ohjeita niiden valmistamiseen.
 
Nämä sienet löytyi mummun pakastimen kätköistä. Iskä oli ne keräillyt joskus ja mummu keittänyt ja suolannut ne valmiiksi. Sienet päätyivät annospusseihin ja pakkaseen odottelemaan. Täytyypä kysyä olisiko siellä vielä lisää näitä. En yhtään muista, mitä sieniä nämä nyt olivatkaan, vaikka mummu siitä mainitsikin.



 Pieni muisto iskästä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti