Metsä, kuvailua ja pajunkissoja - ja pari collieta

Päivät on olleet tosi vaihtelevia - yhtenä paistaa aurinko, toisena tuulee myrskyn lailla ja on pilvistä ja sateista. Kaikki ilo on siis otettava irti aurinkoisista kevääntuntuisista päivistä. Lauantai oli sellainen.

Lauantaina aamulla tulin yövuorosta kotiin, enkä malttanut mennä nukkumaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä, eikä tuullutkaan kovin paljoa. Mahtava tilaisuus mennä koirien kanssa metsään ja ottaa kamera mukaan. Metsässä oli paljon ihanampaa, mitä kuvista välittyy - kuvista puuttuu nimittäin ääni. Voi vain arvata, miten ihanan keväinen lintujen viserrys ilahdutti metsässä kulkijaa.

Roni monesti malttamattomana viihotti polkua eteenpäin, eikä malttanut jäädä odottelemaan, kun ihastelen metsää ja otan kuvia. Kerran sai jopa hetken vihellellä ja huudella ennen kuin poika tuli takaisin näkyville. On siinä mulla paimenkoira! :D Wäinö kiltisti pysytteli koko ajan näkyvillä ja jäi katselemaan, minne se mamma taas jäi. Välillä vinguskeli Roninkin perään, kun ei ollut poikaa näkyvissä, eikä malttanut poistua mun näkyviltä.

Pajunkissoja oli jo valtavasti peltoaukean reunoilla. Olisi tehnyt mieli poimia muutama mukaan ja laittaa sisällä vaasiin, mutta empä hoksannut ottaa teräasetta mukaan. Ehkä ensi kerralla. :)


Ps. Löysin taas kirjan, joka vie mukanaan, nimittäin Lisa R. Jones Inside Out -trilogian ensimmäinen osa Ihosi alla.